Suomenhevosen 100-vuotisjuhlanäyttely, johon oli koottu kriisiaikojen eläinlääkinnällistä esineistöä, kertomuksia eläinlääkintälotista ja suomenhevosen periksi antamattomista sotakohtaloista.

Suomenhevonen talvisodan kynnyksellä

Talvisodan alkuun mennessä puhdasrotuista suomalaista työhevosta oli jalostettu vähän yli 30 vuotta, kantakirja avattiin 1907. Jalostuksesta valtion tahdon toteuttajana vastasi hevoshoidontarkastaja Erkki Sihvola (1885–1956). Valtion kovat vaatimukset ainutlaatuisen monipuolisen hevosrodun edellytyksistä tultaisiin pian mittaamaan pahimmassa mahdollisessa tilanteessa, Suomen joutuessa puolustamaan valtiollista koskemattomuuttaan talvisodassa.

Edesmennyt professori Veikko Rislakki kutsui viime sotiamme osuvasti hevosten sotasavotaksi.

Liikekannallepanovalmistelujen aikana kävi täysin selväksi syksyllä 1939, että puolustusvoimien valmius ja kokoonpano riippuivat ratkaisevasti hevosten ja ajoneuvojen tarpeen tyydyttämisestä. Vaihtoehdot olivat hyvin vähissä ja vuonna 1924 annettu laki hevosten ja ajoneuvojen ottamisesta sotaväen tarpeeseen sodan aikana uudistettiin 17.10.1939 ja asetus asiasta 10.11.1939. Joukkojen huolto, siirrot ja tykistön käyttö painopiste alueilla oli täysin hevosen varassa. Hevonen vain ja ainoastaan mahdollisti sodankäynnin toimivuuden.

Jos talvisodan alkaessa valtio pystyi tarjoamaan puolustajilleen monessa tapauksessa vain kokardin, nahkavyön ja aseen, oli myös hevonen unohdettu. Hoitovälineitä, loimia, valjaita ja kengitysvälineistöä ei ollut jakaa, rehutuksesta puhumattakaan. Eläinlääkintää varten puuttuivat instrumentit ja lääkkeet. Kansalaisten vapaaehtoinen keräys tuotti YH:n aikana 20.000 kpl hevosloimia ja lääkinnällisiä instrumentteja saatiin instrumenttiliikkeiltä. Sodan aikana kaivattua täydennystä saatiin Ruotsista ja Tanskasta.

Armeijalla itsellään oli vain 4.700 hevosta ja pakko-ottojen kautta saatiin YH:n aikana 60.384 hevosta. Koko maan hevoskanta oli vuonna 1939 varsat mukaan lukien 386.000 hevosta, joista sotakelpoisia, kun kantakirjahevoset ja varsat oli poistettu, vain 173.297 kappaletta.

Sodan päättyessä oli virallista tietä otettu palvelukseen 71.805 hevosta eli noin 25% koko maan täysi-ikäisestä hevoskannasta.

Vertailulukuja talvisodasta

Yhdellä jalkaväkirykmentillä oli yksi henkilöauto, kaksi moottoripyörää ja 500 hevosta.

Kenttätykistörykmentillä oli 1.300 hevosta kesällä ja 1.164 hevosta talvella, lisäksi oli rykmentin jokaisella kolmella patteristolla 67 hevosta käsittävä kevyt ampumatarvikekolonna.

Esimerkkinä, yhden raskaan 152 H haupitsin vetoon tarvittiin 8 hevosta.

Määrävahvuisessa divisioonassa oli 15.000 miestä ja 120 ajoneuvoa, mutta hevosia riippuen alistussuhteista 3.400- 5.000 kappaletta.

Divisioonan muona-annos painoi 70 tonnia per päivä, joten kuljettamiseen tarvittiin kaksi hevosvetoista kuormastokomppaniaa. Kuormastoon kuului 128 hevosta per komppania ja jokainen hevonen kuljetti 300 kiloa tarvikkeita. Lisäksi divisioonalla oli ampumatarvikekolonna, johon kuului 153 hevosta. Kolonna kuljetti kerrallaan pataljoonan tarvitseman vuorokausituliannoksen patruunoita, rykmentin käsikranaatti tuliannoksen ja tykistölle yhden patteriston tuliannoksen.

Ja lopuksi…

Puolustusvoimien hevostappiot talvisodan aikana olivat:

7.204 hevosta kuolleina, kadonneina ja lopetettuina, joista vihollistulessa kuoli 3.968.

Sodan aikana hoidettiin kaiken kaikkiaan 34.945 sairasta ja haavoittunutta hevosta. Hevosista kenttäkelpoisiksi parani 10.135.

Vertailulukuja jatkosodasta

Hevosia otettiin puolustuslaitoksen käyttöön kaikkiaan 62.168 kappaletta.

Kuolleita, kadonneita ja lopetettuja 14.573 kappaletta, tappioprosentti siis 24%.

Eniten hevostappioita syntyi viivytysvaiheen aikana kesällä 1944, jolloin menetettiin kuukausittain 2.100 kaatuneina ja 2.550 haavoittuneina.

Suomenhevosten sotatie

Suomenhevosten sotatie oli osoitus äärirajoista, jotka mahdollistivat armeijamme torjuntavoitot, kerta toisensa jälkeen. Jälkipolvet eivät saa unohtaa myöskään tätä tosiseikkaa.

Suomenhevosen sotatie näyttelyn käsikirjoitus pohjautuu pääesikunnan eläinlääkintäosaston arkistoon ja eläinlääkintälottana kotihevossairaalassa Hämeenlinnassa toimineen, aikansa naishuippuratsastajan, Aili Nevalaisen kuva-arkistomateriaaliin. Nevalaisen kymmenen kuva-albumia ovat korvaamattoman arvokas kokonaisuus hevosurheilumme historiaa ja niitä säilytetään Hevosurheilumuseon kuva-arkistolla.